Suurin osa henkilökunnastamme on aloittanut aikanaan ”vanhalla” Keski-Suomen eläinklinikalla, ja nyt ympyrä on sulkeutunut aloitettuamme työskentelyn ”uudella” Keski-Suomen eläinklinikalla. Alla olevasta historiikista voit tutustua klinikkamme juuriin, jotka ulottuvat aina 1980-luvulle saakka.
Historiikki
1980-luvun alussa pieneläimille suunnatut eläinlääkäripalvelut olivat Jyväskylässä harvassa. Raili Holcomben lisäksi eläinlääkäri Pertti Puukko oli pitänyt Jyväskylässä pieneläinpraktiikkaa, mutta suunnitteli siirtyvänsä pian eläkkeelle. Puukko vihjasi kaupunkiin jäävästä tyhjiöstä kollegalleen Tuomas Kärkkäiselle, joka tuolloin toimi Konneveden kunnaneläinlääkärinä. Hetken asiaa pohdittuaan Tuomas päätti ryhtyä toimeen ja houkutteli mukaansa myös kaverinsa ja kollegansa, Uuraisten kunnaneläinlääkäri Hannu Rantasen. Tilat vuokrattiin Huhtasuolta, ja yrityksen nimeksi tuli Keski-Suomen eläinklinikka. Nimen valinta oli tarkoituksella alkutilanne huomioiden hieman mahtipontinen, miksi klinikka ei olisi voinut olla ”Huhtasuon eläinlääkäriasema”? Tuomaksella oli kuitenkin jo tässä vaiheessa mielessään visio kovan ammattitaidon klinikasta, johon tultaisiin lähettämään pieneläinpotilaita kaikkialta ympäröivästä maakunnasta. Nimi ei ainakaan saisi rajoittaa toiminnan laajentumista. Keski-Suomen eläinklinikan toiminta käynnistyi marraskuussa 1982.
Tuomas teki alkuvaiheessa jonkin verran myös kunnaneläinlääkärin töitä, ja potilasmäärien kasvaessa Huhtasuolla hän jäi kahdesti virkavapaalle. Hannu päätti palata takaisin täysipäiväisesti kunnan virkaan. Vuoden kuluttua marraskuussa virkavapautta ei suostuttu Tuomakselle enää myöntämään, joten päätös ja tulevaisuus oli pakko sinetöidä: Tuomas irtisanoutui kunnaneläinlääkärin virastaan ja heittäytyi täysiveriseksi yrittäjäksi.
Tuomas muistaa vieläkin Huhtasuon klinikan ensimmäisen potilaan marraskuussa 1982. Se oli isokokoinen kollikissa, joka kärsi virtsatietukoksesta. Ensimmäisen kuukauden tulos 1900 mk merkittiin juhlallisesti tilikirjaan: sillä saatiin katettua 1/3 tilavuokrasta. Maaliskuussa taloudellinen tilanne oli kohentunut sen verran, että kaikki laskut saatiin maksettua ajallaan, vaikkakaan tuloksesta ei vielä eläinlääkärille palkkaa riittänytkään.
Potilasmäärät lähtivät vähitellen kasvamaan, ja eläinlääkärin avuksi tarvittiin avustajaa. Ensimmäinen ”pieneläinhoitaja” oli Tuomaksen Raili-vaimon sisko Raija ”Rusina” Kiema, joka oli varsinaiselta ammatiltaan röntgenhoitaja. Rautaa taottiin kelloon katsomatta silloin, kun se oli kuumaa, ja työpäivät saattoivat välillä venyä myöhäiseen iltaan tai yöhön saakka silloin, kun potilaita oli tarjolla.
Kärkkäisen perheen tyttären Maijan syntymä mahdollisti pätkän isyyslomaa ja samalla siihen kuuluvan palkan. Kun klinikka oli toiminut vuoden, pystyi yritys maksamaan ensimmäisen kerran palkkaa myös eläinlääkärille – tosin palkka oli puolet siitä, mitä avustajalle maksettiin. Vuosien 1984-85 tienoilta alkaen Huhtasuolla toimi Tuomaksen lisäksi eläinlääkärinä Eeva-Riitta Virta, jonka puoliso Jussi oli kirurgi – siis ihmiskirurgi. Jussi oli alkuvaiheessa mukana monissa leikkauksissa auttamassa ja neuvomassa vielä melko noviiseja eläinpuolen kollegoitaan.
Kun tulos vähitellen parani, saatiin klinikan varustustasoa myös pikkuhiljaa paranneltua. Iso harppaus eteenpäin tapahtui vuoden 1987 loppupuolella, kun Keski-Suomen eläinklinikka muutti uusiin tiloihin Palokan Koivutielle. Koivutien kiinteistöstä olivat juuri lopettaneet toimintansa Säästöpankki ja Posti ja nämä tilat yhdistettiin ja remontoitiin täysin uuteen uskoon. Remonttia tehtiin lainarahalla. Korkotaso markka-lainoille oli Suomessa tuolloin hurjan korkea, alle 16 % korolla ei lainaa pankista herunut. Pankkisäätelyn vapauduttua tuli tarjolle myös vastustamattomalta kuulostava mahdollisuus saada lainaa 5 %:n korolla. Kyseessä oli ns. valuuttalaina, joka koostui viidestä eri valuutasta. Tämä kuulosti siinä tilanteessa ”taivahan lahjalta”. Kun lainan nostamisen tarve lähestyi, tulikin yllättäen pankkilakko. Tuomas sai sovittua, että hän käy kerralla nostamassa pankista ulos koko 400 000 markan lainan käteisenä. Tuomas kuvitteli kantavansa rahaa ulos pankista kassikaupalla, mutta koko lainarahan saikin sullottua puseron rintataskuihin.
Kun klinikkaa muutettiin Huhtasuolta Palokkaan, mukana talkooapuna olivat mm. Kerttu ja Orvo Lainkari Jämsänkoskelta. Talkooväki pidettiin tyytyväisenä tarjoamalla hernekeittoa ja palan painikkeeksi shamppanjaa. Samppapulloa avattaessa pullon korkki paukahti kattoon ja sieltä suoraan Orvon soppalautaseen. Oli siinä mies ällistyksissään roiskahduksen jälkeen.
Pian Koivutiellä juhlittiin avajaisia, ja juhlapuhujaksi oli saatu eläinlääkäri Mikael Ilves. Eläinlääkäri Ilves oli noihin aikoin merkittävä julkisuuden henkilö – eikä vähiten sen vuoksi että hän kirjoitti Apu-lehden erittäin suosittua Eläinlääkäri vastaa -palstaa. Runsaslukuinen juhlaväki odotteli jo hieman ihmeissään myöhässä olevaa juhlapuhujaa, kunnes saatiin tieto, että hän oli ilmeisesti nukkunut onnensa ohi ja matkustanut junalla Pieksämäelle saakka. Viimein Ilves kaarsi pihaan prameasti Pieksämäeltä nappaamallaan taksilla.
Pian taivahalle nousivat synkät pilvet: Suomi oli päättänyt devalvoida markan, ja yhdessä yössä 400 000 markan lainasumma olikin muuttunut 600 000 markaksi. Töitä paiskittiin klinikalla entiseen malliin, ja Tuomas piti taloudelliset murheet omana tietonaan. Palokan tilat mahdollistivat toiminnan kehittämisen entisestään. Eläinlääkäreitä saatiin palkattua lisää ja hankittua pikkuhiljaa lisävarustusta. Samalla klinikan ammatillinen osaaminen harppoi isoja askelia eteenpäin, ja visio alueellisesta huippuosaamisen klinikasta alkoi toteutua. Keski-Suomen eläinklinikalla työskentelivät noihin aikoihin valmistumisensa jälkeen mm. eläinlääkärit Sari Solanti ja Hanna Oksalahti (nyk. Harju).
Jyväskylän maalaiskunnan vuokratiloissa Palokan Koivutiellä toiminta alkoi olla jo vakiintunutta. Liiketoiminta siirtyi Pet Care Seven Oy:lle vuonna 1995 Tuomaksen lähdettyä Helsinkiin Yliopistollisen Eläinsairaalan johtajaksi. Sitten tuli tieto, että tilat menevät pian alta. Kiinteistössä oli huhujen mukaan todettu kosteusvaurioita päiväkodin puoleisessa siivessä, ja rakennus oli päätetty purkaa. Uusia tiloja alettiin kiireisesti etsiä Palokan alueelta. Samalla oli päätettävä, laajennetaanko toimintaa – uudet toimitilat ja paikka toisivat mahdollisuuksia, mutta myös taloudellisia haasteita mukanaan. Visio paremmista ja mittavammista eläinlääkäripalveluista ajoi kuitenkin etsimään isompia tiloja, jotka sitten löytyivätkin Palokan Kirristä. Uudet tilat mahdollistivat nykyaikaisen pieneläinklinikan rakentamisen – kaikkiaan hoitotilaa valmistui n. 600 m2. Liiketoimintaa jatkettiin Sointu Jalkasen johdolla: Laitekantaa lisättiin ja uudistettiin, ja aloitettiin päiväsairaalatoiminta. Eläinlääkäreiden ja hoitajien kouluttautumiseen panostettiin. Jokaista kannustettiin haeskelemaan itseä kiinnostava erikoisala. Eläinlääketieteen kehittyessä ei enää ollut mahdollista hallita kaikkia pieneläinlääketieteen osa-alueita. Klinikalla pyrittiin tukemaan jokaisen kehittymistä omalla sarallaan.
Vuonna 2012 Keski-Suomen eläinklinikka lakkasi olemasta itsenäinen, yksityinen klinikka, kun se liitettiin Animagi-ketjuun. Sen jälkeen 2014 Animagi ja Univet -eläinlääkäriketjut yhdistyivät ja tämän seurauksena nimi vielä kertaalleen vaihtui vuoden 2016 alussa Evidensian alle. Nyt olemme kuitenkin palanneet juurillemme, kun uuden Keski-Suomen eläinklinikan toiminta käynnistyi joulukuussa 2017. Kun Tuomakselta kysyttiin, olisiko hänellä jotakin terveisiä, kun olemme astumassa suuriin saappaisiin, hän vastasi: ”Eivät ne saappaat mitkään suuret ole, ne ovat teidän saappaanne. Ihmisellä pitää olla suuria unelmia, ja kun ne unelmat pitää koko ajan mielessä, ne alkavat vähitellen toteutua.”
Kiitämme nöyrästi Tuomasta hänen näkökulmistaan sekä tekemästään pioneerityöstä Keski-Suomen alueen pieneläinpraktiikan kehittämisessä. Kiitämme lisäksi Sointu Jalkasta, jonka alaisuudessa suurin osa meistä on saanut kokea, mitä tarkoittaa työnantajan antama arvostus. Soinnulla oli lisäksi vilpitön halu auttaa ja tukea omia työntekijöitään kehittämään itseään ammatillisesti. Näillä eväillä on hyvä kääriä hihat ja ryhtyä työhön.