Koiran hampaiden kehittyminen
Koiran maitohampaat alkavat muodostua sikiökaudella ja ne puhkeavat 3-12 viikon iässä. Maitohampaat ovat pysyviä hampaita pienempiä ja erityisesti maitokulmahampaat ovat rakenteeltaan pysyviä hampaita heikompia. Maitokulmahampaat ovat siis melko herkkiä tapaturmille.
Pysyvien hampaiden kruunut (puhkeamisen jälkeen näkyvissä oleva osa hampaasta) alkavat muodostua heti syntymän jälkeen piilossa leukaluun sisällä. Kruunuosien mineralisaatio eli ”kovettuminen” on tapahtunut n. 11 viikon ikään mennessä. Normaali ikä hampaiden vaihtumiselle maitohampaista pysyviksi hampaiksi on 3-7 kk. Ensimmäisenä vaihtuvat etuhampaat. Osa poskihampaista puhkeaa suoraan pysyviksi hampaiksi, eli niitä ei edellä maitohammasvaihe. Kulmahampaat vaihtuvat n. 5-6 kk iässä.
Pysyvän hampaan puhkeamisen jälkeen hampaan juuriosa jatkaa kehittymistään vielä useiden kuukausien ajan ennen kuin juuren kärkeen saakka on muodostunut hammasluuta ja juuri ns. sulkeutuu. Puhkeamattoman ja vastapuhjenneen hampaan juuri on siis vielä hyvin epäkypsä ja altis vaurioitumaan. Tämä on tärkeää huomioida esim. maitohampaiden poistamisen yhteydessä. Yleensä ns. leikkauksellinen eli kirurginen maitohampaanpoisto on pienempi riski viereiselle pysyvälle hampaalle.
Hampaan kruunua ympäröivä kiillekerros (joka muuten koiralla on ohuempi kuin ihmisellä) on sen sijaan täysin valmis hampaan puhjetessa. Hampaan puhkeamisen jälkeen kiillettä muodostavat ameloblasti-solut katoavat, eikä uutta kiillettä enää elämän aikana valmistu lisää.
Maitohampaiden irtoaminen
Maitohampaiden tulisi irrota siinä vaiheessa kun sitä vastaava pysyvä hammas alkaa puhjeta. Mikäli maitohammas ei ole irronnut, se on syytä poistattaa eläinlääkärissä. Tavallisimmin ongelmia maitohampaiden irtoamisessa ilmenee kulmahampaissa sekä jonkin verran myös etuhampaissa. Ongelma on yleisempi pienillä koiraroduilla, erityisesti kääpiökoirilla. Mikäli koiralta puuttuu pysyvä väliposkihammas, on hyvin tyypillistä että vastaava maitohammas jää kokonaan irtoamatta ja toimittaa pysyvän hampaan virkaa niin pitkään kuin sen juuret kestävät – maitohammastahan ei alun perin ole tarkoitettu suussa pysyväksi kuin muutamia kuukausia. Maitohampaiden ”irtoamisongelman” periytymistapaa ei tunneta, mutta sen tiedetään olevan jossakin määrin periytyvää.
Maitohampaiden irtoamatta jääminen
Mikäli maitohampaan irtoaminen viivästyy tai se ei irtoa lainkaan, on seurauksena hampaiden ahtautumista. Tämä aiheuttaa runsasta plakin (ja hammaskiven) kertymistä ahtaisiin hammasväleihin. Plakin bakteereiden ylläpitämä tulehdusreaktio aiheuttaa aluksi ientulehdusta joka hoitamattomana voi edetä parodontiitiksi eli kiinnityskudostulehdukseksi. Ahtautuneet hampaat ovat siis hyvin alttiita parodontiitille.
Irtoamattomat maitohampaat saattavat aiheuttaa pysyvän hampaan ohjautumisen väärään asentoon. Yläleuassa pysyvä kulmahammas puhkeaa maitokulmahampaan mesiaali- eli etupuolelle. Jos maitohammas ei ajoissa irtoa (tai sitä ei poisteta), pysyvä hammas ohjautuu yleensä liian eteen. Tämä ahtauttaa sitä tilaa, johon alakulmahampaan kruunun kärjen pitäisi mahtua asettumaan. (Alakulmahampaan kärjen kuuluisi asettua reunimmaisen yläetuhampaan ja yläkulmahampaan väliin jäävään tilaan). Alaleuassa pysyvä kulmahammas puhkeaa maitohampaan linguinaali- eli sisäpuolelle. Mikäli maitohammas on edelleen kiinni pysyvän kulmahampaan puhjetessa, pysyvän hampaan puhkeaminen ohjautuu liian pystysuoraan, eikä hammas välttämättä pääse kääntymään riittävästi ulospäin. Yläleuan pehmytkudoksiin pureutuvat alakulmahampaiden kärjet aiheuttavat jatkuvaa kipua ja epämukavaa tunnetta. Kudosvauriot voivat pahimmillaan johtaa yläkulmahampaiden kiinnityskudosten palautumattomaan vaurioitumiseen ja oronasaalifisteliin (suusta puhkeaa reikä nenäontelon puolelle).
Pysyvät etuhampaat puhkeavat maitoetuhampaiden taakse. Jos maitohampaat eivät esimerkiksi yläleuasta ole irronneet, pysyvät etuhampaat saattavat puhjeta liian taakse, jolloin saksipurennan (yläetuhampaiden kruunut asettuvat juuri alaetuhampaiden kruunujen etupuolelle) sijaan koiralle muodostuukin tasapurenta.
Maitohampaiden poistaminen
Joissakin tapauksissa maitohampaat joudutaan poistamaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja huomattavasti aikaisemmin kuin niiden normaali irtoamisajankohta tulisi olemaan. Tavallisin syy on purentavirhe, jonka seurauksena alamaitokulmahampaiden terävät kärjet pureutuvat yläleuan pehmytkudoksiin, joko ikeniin tai kitalakeen. Syynä tähän on liian kapea alaleuka, liian pystysuoraan puhjenneet hampaat tai yläpurenta. Usein kyse on myös edellä mainittujen syiden yhdistelmistä. Tällaisessa tapauksessa varhaiselle maito(ala)kulmahampaiden poistamiselle on kolme tärkeää perustelua: 1) Terävien kärkien aiheuttama kipu ja kudostrauma ja –tulehdus saadaan loppumaan; 2) Vapautetaan leuat vääränlaisesta lukituksesta. Mikäli leuoilla on vielä kasvupotentiaalia kasvaa pituutta tai leveyttä, saadaan leuat vapautettua ja kasvu mahdollistetaan. 3) Maitokulmahampaat ovat varmasti poissa tieltä kun pysyvät kulmahampaat alkavat puhjeta. Pysyvillä alakulmahampailla on siten ainakin mahdollisuus heti alusta alkaen puhkeamisen jälkeen suuntautua riittävästi ulospäin.
Viivästynyt maitokulmahampaiden irtoaminen on hyvin tavallinen tilanne pienillä koirilla. Mikäli maitokulmahampaiden irtoamisen pitkittymisellä on riski aiheuttaa pysyvien hampaiden virheasento, kannattaa tällaiset maitohampaat viipymättä poistaa. Myöhemmässä vaiheessa pysyvien hampaiden purentavirheen hoitaminen voi olla huomattavasti hankalampaa – ja kalliimpaa. Koiran purentaa on hyvä arvioida eläinlääkärin toimesta vähintäänkin rokotuskäynneillä. Kulmahampaiden vaihtumisen aikoihin penturokotuskäynnit yleensä on jo tehty, joten mikäli purennan muodostuminen yhtään koiran omistajaa arveluttaa, kannattaa varata eläinlääkäriaika pelkkää purennan tarkastusta varten.
Vaikka koiran purenta olisikin irtoamatta jääneistä maitohampaista huolimatta muodostunut normaaliksi, suositellaan ylimääräiset maitohampaat joka tapauksessa poistattaviksi hampaiden ahtautumisen vuoksi.
Maitohampaanpoiston mahdolliset komplikaatiot
Maitokulmahampaiden juuret ovat yleensä pitkät ja ohuet, ja siten ne saattavat poistamisen yhteydessä helposti katketa. Mikäli maitohampaan poistamisella erityisesti pyritään ennaltaehkäisemään vastaavan pysyvän hampaan asentovirhettä, olisi tärkeää saada maitohammas kokonaan poistetuksi. Pelkkä paikoilleen jäänyt juurenpää voi estää pysyvää hammasta ohjautumaan optimaaliseen suuntaan. Mikäli maitohampaan juuri poistettaessa katkeaa eikä juurta saada kokonaan poistettua, tästä ei yleensä aiheudu ongelmia. Yleensä ei, mutta poistamatta jäänyt juurenpää saattaa kuitenkin joskus tulehtua. Silloin se täytyy jälkikäteen vielä saada poistettua.
Pysyvä hammas on erityisen herkässä kehitysvaiheessa silloin kun se on vielä leukaluussa piilossa. Maitohampaan juuri on yleensä hyvin lähellä kehittymässä olevaa pysyvään hammasta. Ennen maitohampaan poistamista olisi tärkeää tarkastaa röntgenkuvan avulla poistettavan hampaan juuren rakenne ja sijainti. Leikkauksellinen poistotekniikka on yleensä turvallisempi vaihtoehto pysyvää hammasta ajatellen. Silloin maitohampaan pitkää juurta ei tarvitse ”sokkona” irrotella, vaan juurta voidaan hammasporan avulla paljastaa jolloin poistaminen on helpompaa. Pysyvän hampaan vaurioituminen maitohampaanpoiston yhteydessä on kuitenkin aina mahdollista. Mahdolliset vauriot ovat yleensä pinnallisia vaurioita kiillekerroksessa. Tarvittaessa niitä voidaan myöhemmin suojata paikka-aineella.
Mikäli maitohammas poistetaan vasta siinä vaiheessa kun vastaava pysyvä hammas on jo puhjennut, täytyy poistamisessa silti noudattaa varovaisuutta. Äskettäin puhjenneen pysyvän hampaan juuri on vielä hyvin epäkypsä ja siinä on vasta ohut kerros hammasluuta hampaan ydintä suojaamassa.
Katkenneet ja kuolioituneet maitohampaat
Tavallisimmin maitohampaista vaurioituvat maitokulmahampaat. Maitokulmahampaiden katkeaminen on syytä ottaa vakavasti. Paljastuneesta hampaan ytimestä on suora yhteys yleiseen verenkiertoon. Maitohampaassa ydin paljastuu melko pinnallisissakin murtumissa, koska hammasluuta on ytimen suojana vain ohut kerros. Vaurioitunut maitohammas on tärkeää pikaisesti poistaa. Hoitamatta jäänyt maitohampaan murtuma voi aiheuttaa vakavan tulehduksen ympäröivään leukaluuhun ja samalla vaurioittaa pysyvän kulmahampaan aihiota. Lisäksi veriteitse tulehdus voi kulkeutua muualle elimistöön aiheuttaen esimerkiksi munuais-, sydänläppä – tai niveltulehduksen.
Samanlaisella vakavuudella tulee suhtautua myös harmaaksi muuttuneeseen maitohampaaseen. Tämä on yleensä merkki hampaan ytimen kuolioitumisesta eli pulpanekroosista. Kuolioitunut hammas kehittää helposti juuren kärjen ympärille hammasjuuripaiseen.
Puhkeamattomat hampaat
Koirilla esiintyy – rodusta riippuen – hyvin tavallisesti hammaspuutoksia. Aina kyseessä ei kuitenkaan ole todellinen hammaspuutos, vaan joskus hammas kyllä on olemassa, mutta se ei ole puhjennut leukaluusta näkyviin. Puhkeamattomat hampaat on tärkeää erottaa todellisista hammaspuutoksista. Erottaminen on mahdollista ainoastaan hammasröntgenkuvauksen avulla. Mikäli nuorelta koiralta löydetään puhkeamaton hammas, se yleensä suositellaan poistettavaksi. Puhkeamattomat hampaat saattavat alkaa muodostaa ympärilleen hammasaihekystaa. Kysta tuottaa sisälleen nestettä ja se laajenee vähitellen aiheuttaen painenekroosia (eli kuoliota) ympäröivässä leukaluussa. Kystat saattavat laajentua salakavalasti ilman minkäänlaisia ulkoisia oireita huomattavan suuriksi. Joskus kysta havaitaan vasta siinä vaiheessa kun se on hajottanut niin paljon leukaluuta ympäriltään, että on aiheutunut leukamurtuma. Mikäli puhkeamaton hammas on jo muodostanut ympärilleen kystan, on puhkeamattoman hampaan lisäksi poistettava kystan sisäseinämiä peittävä nestettä tuottava epiteelikerros sekä mahdollisesti alueella olevat muut hampaat joiden juurialueen kysta on jo hajottanut. Jos vanhemmalta koiralta (n. >7 – 8 v.) löydetään röntgenkuvauksessa puhkeamaton hammas joka ei ole muodostanut kystaa, on epätodennäköistä että sellainen myöhemminkään muodostuisi. Olisi kuitenkin suositeltavaa esim. 1-2 vuoden välein kontrolloida vielä tilannetta röntgenkuvauksella.