Mikä on atopia?
Atopialla tarkoitetaan perinnöllistä taipumusta kehittää allerginen reaktio elinympäristön ärsykkeitä eli allergeeneja kohtaan. Yleisimpiä allergeeneja ovat pöly- ja varastopunkit, siitepölyt (puut, heinät, ruohot) sekä homeet ja hilse. Tietyillä koiraroduilla (mm. terrierit, noutajat, spanielit, bulldoggit, bokserit ja saksanpaimenkoirat) on lisääntynyt taipumus sairastua atopiaan, mutta sairautta tavataan myös muilla roduilla.
Atooppisilla yksilöillä ihon rakenne on poikkeava. Normaalisti ihosolut tuottavat rasva-aineita, jotka liimaavat ihon pintakerroksen solut toisiinsa muodostaen eheän suojamuurin ulkoisilta ärsykkeiltä. Atooppisen ihon rasva-aineiden tuotto on heikentynyt, minkä vuoksi ihon kautta veden haihtuminen lisääntyy ja iho kuivuu. Kuivan ihon suojamekanismi on puutteellinen, jolloin allergeenit sekä mikrobit pääsevät tunkeutumaan syvemmälle ihoon käynnistäen tulehdusreaktion.
Atopian oireet
Koirilla ja kissoilla atopia ilmenee lähinnä iho-oireina, mutta myös silmä- ja hengitystieoireita saattaa joskus esiintyä. Yleisimpiä atooppisen ihottuman oireita ovat kutina, ihon punoitus sekä toistuvat iho- tai korvatulehdukset. Kutina voi olla ensimmäinen oire ennen näkyviä ihomuutoksia. Kutina voi ilmetä esimerkiksi raapimisena, nuolemisena, järsimisenä tai hankaamisena. Kissoilla voi lisäksi esiintyä laattamaisia ja haavaisia ihomuutoksia. Ihomuutokset esiintyvät yleensä pään alueella, kaulassa, taivealueilla, vatsassa, tassuissa sekä takapuolessa. Vaivan kroonistuessa iho vähitellen paksuuntuu ja tummuu.
Atopia alkaa tyypillisesti oireilemaan alle 3-vuotiaana. Oireita voi esiintyä kausittain tai ympäri vuoden, riippuen siitä, mille allergeeneille lemmikki on herkistynyt ja miten paljon niitä on ympäristössä. Sairauden pitkittyessä lemmikki usein herkistyy yhä uusille allergeeneille, ja oireet tyypillisesti voimistuvat ja voivat lopulta edetä kausittaisista ympärivuotisiksi.
Atooppiset yksilöt voivat lisäksi olla samanaikaisesti allergisia ympäristön allergeenien lisäksi myös ruuan allergeeneille. Oireita saattavat voimistaa myös mm. kuiva huoneilma, pakkanen, kuumuus, tietynlaiset tekstiilit ja pesuaineet sekä stressi.
Miten atopia diagnosoidaan?
Atopia on kliininen diagnoosi. Diagnoosi tehdään siis oireiden ja esitietojen perusteella sekä poissulkemalla muut samankaltaisia oireita aiheuttavat sairaudet, kuten ulkoloistartunnat, mikrobitulehdukset ja muut allergiasairaudet. Lisäksi tietyt hormonaaliset sairaudet voivat altistaa toistuville mikrobitulehduksille.
Allergiatesteillä pyritään tunnistamaan oireita aiheuttavat ympäristön allergeenit. Diagnoosia testeillä ei kuitenkaan voida tehdä, sillä noin 20-30 prosentilla atooppisista koirista tulos voi olla negatiivinen ja jopa 50 prosentilla terveistä koirista tulos voi olla positiivinen. Testiä onkin tarkoitus käyttää hoidon suunnittelussa, kun atopiadiagnoosi on tehty.
Ruoka-aineallergian ja ympäristön allergeenien aiheuttamia iho-oireita ei voida kliinisesti erottaa toisistaan. Allergiatestien ei ole osoitettu olevan luotettavia ruoka-aineyliherkkyyksien määrittämisessä, minkä vuoksi ruoka-allergia poissuljetaan tarvittaessa ruokavaliokokeilulla.
Atopian hoito
Atopiaa ei voida parantaa, mutta oireita voidaan lievittää ja uusien oireiden puhkeamista voidaan yrittää välttää. Atopian hoidon tuleekin keskittyä oireiden ehkäisemiseen. Hoidoilla pyritään
1) välttämään oireita aiheuttavia allergeeneja ja oireita voimistavia tekijöitä,
2) lisäämään elimistön sietokykyä allergeeneja kohtaan,
3) hillitsemään ja ehkäisemään allergista tulehdusreaktiota ja
4) kosteuttamaan ja eheyttämään ihoa.
Allergeenien välttäminen ja siedätyshoito ovat ainoita spesifisiä atopian hoitomuotoja. Allergeenien välttäminen on kuitenkin useimmiten vaikeaa, jopa mahdotonta. Siedätyshoito on tehokas ja turvallinen keino vähentää atopian oireita koirilla, joilla ärsykkeinä toimivat allergeenit on allergiatestillä tunnistettu eikä niitä pystytä välttämään. Siedätyshoidolla pyritään lisäämään koiran sietokykyä kyseisiä allergeeneja kohtaan, estämään tulevia oireita ja muuttamaan taudin pitkäaikaista kehitystä. Hoito on usein elinikäinen.
Allergista tulehdusreaktiota ja kutinaa voidaan hillitä allergialääkkeillä. Näihin lukeutuvat mm. kortisoni, siklosporiini, takrolimuusi, antihistamiinit, oklasitinibi ja lokivetmabi.
Ihon kosteuttamiseen ja eheyttämiseen käytetään välttämättömiä rasvahappoja, keramideja sisältäviä paikallisvalmisteita, sekä kosteuttavia shampoopesuja ja hoitoaineita. Tarvittaessa käytetään myös desinfioivia valmisteita mikrobien ylikasvun tai tulehduksen hoitoon.
Allergisen koiran ruokavalion tulee olla tasapainoista, laadukasta ja helposti sulavaa tarvittavien ravintoaineiden saannin optimoimiseksi. Ruoka-allergiassa pyritään löytämään sopiva ruokavalio, joka ei aiheuta allergiaoireita. Myös atooppiselle koiralle erikoisruokavaliosta voi olla apua, sillä ruuat sisältävät ihon uudistumiselle ja hyvinvoinnille tärkeitä vitamiineja, hivenaineita ja välttämättömiä rasvahappoja.
Yksilöllinen vaste hoidoille, lääkityksiin liittyvät mahdolliset sivuvaikutukset, oireiden vakavuus, hoitojen hinta ja toteutettavuus vaikuttavat kaikki hoidon suunnitteluun. Usein paras vaste saavutetaan yhdistelemällä eri hoitomuotoja. Hoito tuleekin räätälöidä jokaiselle yksilöllisesti.
Atopian vaikutus elämänlaatuun
Koska atopialla on suuri vaikutus sekä koiran että koko perheen elämänlaatuun, on tärkeää, että hoito aloitetaan ajoissa ja sairautta hoidetaan riittävästi. Mikäli lemmikillä on esiintynyt kutinaa jo pidempään tai jo hyvin nuoresta iästä alkaen, kutinaan ei välttämättä osata kiinnittää huomiota, ja raapimista ja tassujen nuolemista saatetaan pitää lemmikille normaalina käyttäytymisenä. Asianmukaisen hoidon myötä lemmikin käytöksessä havaitaan usein selvä muutos; lemmikki on aiempaa iloisempi, leikkisämpi ja levollisempi. Krooninen kutina on verrattavissa krooniseen kipuun – vaikutus hyvinvointiin on siis merkittävä! Atopian hoitaminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä se voi olla pitkäjänteistä ja työlästä. Onkin tärkeää, että suunniteltu hoito on hyvin toteutettavissa. Lisäksi riittävät kontrollikäynnit ovat avainasemassa hoidon onnistumisen kannalta. Oikein räätälöidyllä ja oireiden ehkäisyyn keskittyvällä hoidolla päästään usein hyviin tuloksiin ja lemmikin elämänlaatu paranee merkittävästi.