Normaali purenta
Purennalla tarkoitetaan ylä- ja alaleukojen sekä hampaiden sijaintia ja asentoa toisiinsa nähden. Koiralla pään muoto vaikuttaa purentaan. Lyhytkuonoisilla koiraroduilla (esim. mopsi, bulldogit, bokseri, tiibetinspanieli) yläleukaa on jalostettu hyvin lyhyeksi, jolloin normaalipurennasta poiketen alaleuka on pidempi kuin yläleuka. Alapurenta on näillä roduilla ”rodunomainen”, vaikka kyseessä anatomisesti onkin purentavirhe.
Koiran normaalipurennassa alaetuhampaiden tulee pureutua yläetuhampaiden takapinnoille siten, että edestäpäin katsottaessa yläetuhampaat peittävät 1/3:n alaetuhampaiden kruunuista. Alakulmahammas asettuu reunimmaisen yläetuhampaan (I3) ja yläkulmahampaan väliin siten, että hampaat eivät ole kontaktissa toisiinsa. Alakulmahampaan kärjen tulee olla näkyvissä kun suu on suljettuna. Kärki ei siis saa pureutua yläleuan pehmytkudoksiin (ikeneen tai kitalakeen). Ylä- ja alaleuan väliposkihampaiden tulee sijaita toisiinsa nähden lomittain siten että ne muodostavat sik-sak –kuvion. Suun ollessa suljettuna, yläleuan P4-hampaan kruunun tulisi peittää alaleuan M1-hampaan kruunu.
Purentavirheet
Purentavirheet voidaan jaotella luustollisiin ja hammasperäisiin. Kyse voi olla myös näiden molempien yhdistelmästä. Kissalla purentavirheet ovat huomattavasti harvinaisempia kuin koiralla, mutta samat pääperiaatteet ovat sovellettavissa myös kissoihin.
Luustolliset purentavirheet
Luustolliset purentavirheet johtuvat leukojen virheellisistä mittasuhteista (pituus tai leveys). Luustollisten purentavirheiden katsotaan aina olevan perinnöllisiä, ellei ole hyvin vahvaa näyttöä siitä että syynä voisi olla esim. pentuaikana leukoihin kohdistunut trauma. Yleensä trauman aiheuttamat purentavirheet ovat kuitenkin epäsymmetrisiä.
Yläpurennassa alaleuka on liian lyhyt suhteessa yläleukaan. Tämä yleensä estää alakulmahampaita asettumasta niille tarkoitettuun tilaan. Mikäli leukojen pituuksien epäsuhta on selkeä, jäävät alakulmahampaat usein yläkulmahampaiden sisäpuolelle (kitalaen puolelle) porautuen kitalakeen. Jos alaleuka on huomattavan paljon yläleukaa lyhyempi, saattavat alakulmahampaat asettua yläikenien ulkopuolelle, mutta pykälän normaalia sijaintia taaemmaksi, eli yläkulmahampaiden takapuolelle. Myös alaetuhampaiden pureutuminen kitalakeen voi aiheuttaa vaurioita limakalvolle.
Alapurennassa yläleuka on liian lyhyt suhteessa alaleukaan. Alakulmahampaat saattavat löytää paikkansa siten että ne eivät aiheuta kudoksille trauma. Alakulmahampaat saattavat myös törmätä yläetuhampaisiin jolloin usein päädytään tekemään alakulmahampaille tilaa poistamalla yläetuhampaita. Yläetuhampaat saattavat pureutua alaetuhampaiden ikeniin niitä vaurioittaen. Bfakykefaalisilla eli lyhytkuonoisilla koirilla nähdään usein hampaiden keskinäisen hankauksen aiheuttamia vauriota. Tyypillisesti yläleukojen reunimmaiset I3-etuhampaat ovat kontaktissa alakulmahampaiden sisäpintoihin aiheuttaen hampaiden kulumavaurioita. Lyhytkuonoisilla koirilla esiintyy myös huomattavaa hampaiden ahtautumista. Hampaat eivät mahdu olemaan peräkkäin vaan ne ovat osittain rinnakkain kiertyneessä ja usein täysin poikittaisessa asennossa. Ahtautuminen altistaa voimakkaasti parodontiitille eli kiinnityskudostulehdukselle.
Liian kapea alaleuka aiheuttaa sen, että alakulmahampailla on vaikeuksia ohjautua yläikenien ulkopuolelle, ja ne saattavat pureutua yläleuan pehmytkudoksiin. Kapeaan alaleukaan liittyy usein myös alakulmahampaiden pystyasentoisuus, jolloin purentavirheessä on mukana sekä luustollinen että hammasperäinen elementti. Kapea alaleuka ja alakulmahampaiden linguoversio eli pystyasentoisuus on tavallisin hoitoa vaativa purentavirhe koiralla.
Hammasperäiset purentavirheet
Hammasperäisessä purentavirheessä on kyse yksittäisen tai useamman hampaan virheasennosta tai virheellisestä sijainnista.
Pystyasentoiset alakulmahampaat on tavallinen hammasperäinen purentavirhe. Joskus voi olla vaikea erottaa liittyykö tähän ongelmaan myös liian kapea alaleuka.
Sapeli- tai peitsihampaaksi kutsutaan voimakkaasti eteenpäin suuntautunutta yläkulmahammasta. Sapelihampaita esiintyy erityisesti shetlanninlammaskoiralla ja kiinanharjakoiralla. Hampaan asentovirhe aiheuttaa yleensä hampaiden ahtautumista (yläkulmahammas ja reunimmainen I3-yläetuhammas) ja saattaa joskus aiheuttaa hankausta ylähuulen sisäpintaan. Hammas jää usein erityisesti etupuoleltaan vajaasti puhjenneeksi, jolloin ikenen alle jää kiilteen peittämää hampaan kruunuosaa piiloon. Ien ei pysty kiinnittymään kiilteeseen, joten hampaassa on jo valmiiksi normaalia syvempi ientasku. Sapelihampaat ovat siis alttiimpia parodontiitille.
Hammaspuutokset eivät sinänsä aiheuta koiralle terveydellistä haittaa.
Ylimääräiset hampaat saattavat aiheuttaa hampaiden ahtautumista ja altistaa parodontiitille. Ahtaasti puhjenneisiin hampaisiin ei välttämättä pääse muodostumaan kunnollisia kiinnityskudoksia.
Tasapurennalla tarkoitetaan muutoin normaalia purentaa mutta ylä- ja alaetuhampaiden kärjet ovat suoraan vastakkain. Syy voi olla luustollinen, mikäli yläleuka muiltakin osin vaikuttaa normaalia lyhyemmältä (tai alaleuka normaalia pidemmältä). Kyse voi olla myös hammasperäisestä purentavirheestä, mikäli yläleuan maitoetuhampaiden irtoaminen on viivästynyt. Yläleuan maitoetuhampaiden viivästynyt irtoaminen saattaa estää pysyvien yläetuhampaiden puhkeamisen oikeaan kohtaan jolloin ne jäävät liian taakse, eivätkä kruunut asetu alaetuhampaiden etupuolelle.
Mistä purentavirheet johtuvat?
Purennan muodostumiseen vaikuttavat perinnölliset eli geneettiset tekijät sekä ympäristötekijät, jälkimmäisistä tavallisimpana pentuajan tapaturmat tai infektiot. Purentavirheiden tarkkaa periytyvyyttä ei tunneta. Hyvin todennäköisesti purennan muodostumiseen vaikuttavat useat eri geenit. Tämän takia normaalipurentaistenkin vanhempien pentueessa saattaa esiintyä pentuja joilla on luustollinen purentavirhe.
Vaikka purennan tarkkaa periytymistapaa ei tunnetakaan, tiedetään että leukojen pituus, hampaan koko ja hammassilmun (hammasaihio) sijainti ovat periytyviä tekijöitä. Viimeksimainittuun liittyy pienillä koiraroduilla esiintyvä häiriö maitohampaiden oikea-aikaisessa irtoamisessa. Syynä maitohampaan irtoamatta jäämiseen pidetään nykyään (vastaavan) pysyvän hampaan virheellistä puhkeamispaikkaa. Ilmeisesti kyse on millimetreistä; puhkeamispaikka on kuitenkin sen verran virheellinen, että se ei käynnistä maitohampaan juuren hajoamista ja sitä kautta irtoamista.
Epäsymmetrisesti esiintyvässä hammasperäisessä purentavirheessä on suurempi mahdollisuus siihen, että kyse on ympäristötekijän aiheuttamasta purentavirheestä. Esimerkiksi pentuaikana saatu purema pään alueelle voi vaurioittaa pysyvää hammasta ja estää sen puhkeamisen kokonaan tai aiheuttaa sen puhkeamisen väärään paikkaan. Katkenneen maitohampaan aiheuttama tulehdus voi myös vaurioittaa herkässä kehitysvaiheessa olevaa pysyvää hammasta ennen sen puhkeamista.
Purentavirheiden hoito
Tärkeimpänä lähtökohtana voidaan todeta, että vain terveydellistä haittaa aiheuttavat purentavirheet hoidetaan, ja ne hoidetaan aina. Terveyshaitalla tarkoitetaan purentavirheen aiheuttamaan kipua, kudosten tai muiden hampaiden vaurioitumista ja/tai tulehdusta. Purentavirhe on tärkeää tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lievemmät tapaukset saatetaan silloin saada hoidettua siten, että esim. pysyvien hampaiden poistoilta ja muiden hampaiden vaurioitumiselta vältytään.
Maitohampaat
Maitohammasvaiheessa väärällä tavalla pureutuvat maitohampaat (yleensä kyse on maitokulmahampaista) estävät leukojen normaalin kasvun ja voivat siten aiheuttaa purentavirheen tai pahentaa sitä. Lisäksi terävien hampaankärkien jatkuva kaivaminen yläleuan pehmytkudoksissa aiheuttaa pennulle kipua. Alamaitokulmahampaiden pureutuessa yläikeniin tai jopa kitalakeen, tavallisin hoito on alamaitokulmahampaiden poistaminen. Lievemmissä tapauksissa voidaan joskus myös tehdä alamaitokulmahampaiden kärkiin kruunupidennykset jotka estävät teräviä kärkiä pureutumasta yläleuan pehmytkudoksiin.
Pysyvät hampaat
Pysyvien hampaiden purentavirheitä voidaan erilaisilla oikomishoidoilla (kotioikominen, kruunupidennykset, oikomiskojeet), hampaan katkaisulla (pulpa-amputaatio) ja hampaanpoistoilla.
Kotioikominen
Kevyimmillään oikomishoito voi tarkoittaa kotioikomista, jolloin joko sormilla painamalla tai oikomispalloa apuna käyttäen pyritään vaikuttamaan hampaan asentoon. Tavallisimmin kyse on liian pystyasentoisista alakulmahampaista. Mikäli oiottava matka ei ole kovin pitkä eli melko maltillinen hampaan asennon muuttaminen riittää, saattaa kotioikominen hyvinkin olla riittävä toimenpide. Oikomishoidolle on parhaimmat edellytykset mikäli se päästään aloittamaan melko pian hampaan puhkeamisen jälkeen (kulmahampaiden osalta n. 6-8 kk: iässä). Oikomishoidon etenemistä seurataan kontrollikäynneillä.
Kruunupidennykset
Kruunupidennysten avulla voidaan ohjata alakulmahampaan puhkeamista tai oikoa jo puhjennutta hammasta. Kruunupidennys muotoillaan paikka-aineesta ja sidostetaan hampaaseen kiinni. Jotta kruunupidennyksiä voidaan käyttää oikomisessa, täytyy oiottavalle alakulmahampaalle olla tila johon se mahtuu kääntymään. Mikäli alakulmahammas on esimerkiksi jäänyt suoraan yläkulmahampaan sisäpuolelle, ei kruunupidennyksellä oikominen ole mahdollista (ainakaan ilman tiellä olevan hampaan poistamista). Oikomishoidon etenemistä seurataan kontrollikäynneillä.
Oikomiskojeet
Koirille voidaan tehdä oikomista myös oikomiskojeiden avulla. Hoito vaatii useamman anestesian ja oikomishoidon aikana koiran pureskelua täytyy rajoittaa koska kojeet eivät kestä kovin voimallista hampaiden käyttämistä. Lisäksi suun (ja oikomiskojeen) hygieniasta täytyy huolehtia koko oikomisjakson ajan, eli hampaat täytyy saada harjattua ja kojeen alue huuhdeltua päivittäin. Vaativammissa oikomishoidoissa kannattaa olla yhteydessä Kirkkonummen Veikkolassa sijaitsevaan Anident-klinikkaan.
Hampaiden katkaisu ja pulpa-amputaatio
Joskus alakulmahampaiden oikominen ei ole mahdollista. Alaleuka saattaa olla hyvin kapea ja/tai alakulmahampaat jäävät yläpurentaisessa purennassa suoraan yläkulmahampaiden sisäpuolelle tai yläleuassa reunimmaisen yläetuhampaan I3 ja yläkulmahampaan väliin jäävä tila on liian ahdas. Alakulmahampaiden tai muiden hampaiden poistoilta voidaan välttyä jos alakulmahampaan kruunuja lyhennetään. Tämän toimenpiteen nimi on pulpa-amputaatio. Tarkoitus on että hammas säilyy tästä toimenpiteestä hengissä. Pulpa-amputaatiohampaita täytyy jatkossa kontrolloida (hammasröntgenkuvaus ja paikkojen tarkastus). Yleensä ensimmäinen kontrolli suositellaan tehtäväksi n. 6 kk:n kuluttua ja sen jälkeen vuosittain.
Hampaanpoistot
Joskus järkevin, helpoin ja jopa ainoa purentavirheen hoitomenetelmä on hampaanpoisto. Traumaa aiheuttava virheasentoinen hammas voidaan poistaa tai joskus tärkeämmälle hampaalle (usein kyse alakulmahampaasta) voidaan tehdä tilaa poistamalla muita ns. vähempiarvoisia hampaita.
On tärkeää ymmärtää, että samaan kategoriaankin kuuluvia purentavirheitä on olemassa hyvin erilaisia ja eriasteisia. Hoitovaihtoehdon valintaan saattaa vaikuttaa myös esim. koiran temperamentti.
Purentavirheen hoidolle ei siis ole olemassa mitään yleispätevää ohjetta, vaan jokainen potilas ja purenta täytyy arvioida erikseen.
Lopuksi:
Eri hoitovaihtoehdoissa ei ole oikeita tai vääriä vaihtoehtoja. Tärkeintä on se, että koira voi elää elämäänsä ilman jatkuvaa kipua. Jokainen purenta ja jokainen potilas on aina omanlaisensa, joten hoito täytyy räätälöidä aina yksilöllisesti, myös koiran omistajan toiveita ja odotuksia kuunnellen. Vielä kerran: erittäin tärkeää on puuttua purentavirheeseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jos riski purentavirheen syntymiselle havaitaan, on parempi toimia ”varmuuden vuoksi” kuin jäädä ”seuraamaan tilannetta”. Varhaisella puuttumisella voidaan usein välttää huomattavasti kalliimmat ja koiran kannalta isommat toimenpiteet.