Yleistä ruoka-allergiasta
Ruoka-allergialla tarkoitetaan yliherkkyyttä ruuan proteiineja eli valkuaisaineita kohtaan. Kun terveellä yksilöllä ruuansulatuskanavan puolustusjärjestelmä osaa erottaa harmittomat aineet vaarallisista, allergisella yksilöllä puolustusjärjestelmä tunnistaa harmittomat aineet vieraiksi rakenteiksi ja saa aikaan allergisen tulehdusreaktion.
Allergisen reaktion kehittyminen vaatii toistuvaa altistusta allergiaa aiheuttavalle aineelle eli allergeenille. Käytännössä mikä tahansa ruoka-aine, jolle lemmikki on toistuvasti altistunut, voi aiheuttaa allergisen reaktion. Yleisimpiä allergeeneja ovat eläinperäiset valkuaisaineet (mm. nauta, sika, kana, kananmuna ja maitotuotteet) sekä soija, maissi ja vehnä. Lemmikki voi olla herkistynyt yhdelle tai useammalle ruoka-aineelle. Ajan kuluessa lemmikille voi kehittyä yliherkkyyksiä yhä uusille ruoka-aineille.
Oireet
Ruoka-allergia voi kehittyä minkä ikäisenä tahansa, mutta yleensä oireet alkavat joko hyvin nuorilla (alle 1v) tai iäkkäämmillä (yli 6v) lemmikeillä. Ruoka-allergia aiheuttaa tyypillisesti kutisevaa ihottumaa, joka muistuttaa atooppista ihottumaa. Oireet eivät kuitenkaan yleensä muutu vuodenajan mukaan. Iho-oireet voivat syntyä välittömästi ruuan nauttimisen jälkeen tai viiveellä vasta joidenkin päivien jälkeen. Viivästynyt reaktio usein ilmenee muutaman päivän sisällä, joskin osalla oireet voivat ilmetä vasta noin 2 viikon kuluttua. Iho-oireiden lisäksi ruoka-allergia voi aiheuttaa ruuansulatuskanavan oireita, kuten oksentelua ja ripulointia. Lemmikillä voi olla samanaikaisesti sekä ruoka-allergia että atopia. Tämä voi vaikeuttaa diagnoosiin pääsyä, sillä niitä ei oireiden perusteella voida erottaa toisistaan.
Eliminaatiodieetti ja altistusvaihe
Lemmikkien ruoka-allergian diagnoosi perustuu ruokintakokeiluihin, sillä allergiatestien ei ole osoitettu olevan luotettavia ruoka-aineyliherkkyyksien määrittämisessä. Ruoka-allergia voidaan siis poissulkea tai tutkia luotettavasti ainoastaan eliminaatiodieetillä, jolloin oireita aiheuttava ruoka-aine poistetaan ruokavaliosta. Oireiden poistuttua lemmikki altistetaan uudelleen aiemmalle ruokavaliolle ruoka-allergian varmistamiseksi: mikäli eliminaation aikana hävinnyt oire palaa, todetaan lemmikillä ruoka-allergia. Eliminaatiodieetti toteutetaan tarjoamalla lemmikille aluksi vain yhtä hiilihydraatti- ja yhtä proteiinilähdettä, joita se ei ole koskaan aiemmin syönyt eikä täten ole voinut kehittää yliherkkyyttä kyseisiä ruoka-aineita kohtaan. Vaihtoehtoisesti voidaan kokeilla ns. hydrolysoituja ruokavalioita, joissa ruuan proteiinit on pilkottu niin pieniksi, ettei elimistö tunnista niitä allergeeneiksi.
Eliminaatiodieetin aikana lemmikille ei tule antaa mitään muuta ruokaa, makupaloja, puruluita tai makuaineita sisältäviä tuotteita. Dieetin lisäksi lemmikille tarjotaan siis ainoastaan vettä. Eliminaatiodieetin kesto on yleensä 8-10 viikkoa, sillä iho-oireiden häviämiseen voi mennä useita viikkoja – osalla oireet häviävät muutamassa viikossa, osalla oireita ilmenee vielä yli 2 kuukauden jälkeen. Oireiden tulisi kuitenkin dieetin aikana vähitellen lievittyä: mikäli oireet eivät ole lievittyneet lainkaan 6 viikkoa dieetin aloituksesta, on epätodennäköistä, että ruokavaliolla saataisiin odotettua vastetta myöhemminkään.
Mikäli oireet eliminaatiodieetillä lievittyvät tai poistuvat kokonaan, siirrytään altistusvaiheeseen. Altistusvaiheessa lemmikille tarjotaan aiempaa ruokaa samalla oireita seuraten. Koska ruoka-allergian aiheuttamat iho-oireet saattavat syntyä viiveellä, aiemman ruokavalion vaikutuksia tulisi altistusvaiheessa seurata 2 viikkoa ennen muita mahdollisia ruoka-ainelisäyksiä. Mikäli oireita ilmenee aiemmalle ruokavaliolle altistamisen jälkeen, on lemmikki herkistynyt kyseiselle ruualle. Tällöin siirrytään takaisin eliminaatiodieettiin, jolla jatketaan, kunnes oireet paranevat. Sen jälkeen selvitetään systemaattisesti mahdollisimman monien lemmikin aiemmin syömien ruoka-aineiden sopivuutta: ruokavalioon lisätään ruoka-aineita yksi kerrallaan 2 viikon jaksoissa siten, että uuden ruoka-aineen alkaessa edellinen testattava ruoka-aine poistuu tilapäisesti ruokavaliosta. Samalla seurataan oireita, ja mikäli testattava ruoka-aine aiheuttaa oireita, tulee sitä jatkossa välttää oireiden ehkäisemiseksi.