Parodontiitti eli kiinnityskudostulehdus
Koirilla ja kissoilla esintyy hyvin yleisesti parodontiittia eli kiinnityskudostulehdusta. Tätä samaa hammassairautta esiintyy myös ihmisillä. Tyypillinen parodontiittipotilas on pienikokoinen koira (esimerkkirotuja ovat mm. chihuahua, yorkshirenterrieri, mäyräkoira sekä toy- ja kääpiövillakoira), mutta parodontiitti ei ole harvinainen löydös suuremmillakaan koirilla. Parodontiitti aiheuttaa hampaan kiinnityskudosten hajoamista ja sitä kautta syventyneitä ientaskuja, hampaan löystymistä, hampaan juurta ympäröivän leukaluun vetäytymistä, ja joskus myös ikenien vetäytymistä. Nämä muutokset ovat palautumattomia. Ientaskuihin muodostuu hapettomat olosuhteet jossa anaerobibakteerit (hapettomissa olosuhteissa elävät bakteerit) viihtyvät erinomaisesti. Parodontiitti ylläpitää suun alueella kroonista tulehdusta, jonka seurauksena verenkierron mukana voi levitä bakteeriemboluksia (”bakteerikasoja”) muualle elimistöön kuten sydänläppiin tai munuaisiin. Pienikokoisilla koirilla alaleuan luukato voi parodontiitin seurauksena olla merkittävää ja aiheuttaa jopa leukaluun murtuman.
Mistä parodontiitti aiheutuu?
Parodontiitti on seurausta hampaiden pinnoille ja ientaskuihin kiinnittyvän biofilmin eli plakin bakteereiden aiheuttamasta tulehdusreaktiosta. Osittain kudostuhoa aiheuttavat bakteerit ja niiden tuottamat toksiinit eli bakteerimyrkyt, mutta suurelta osin myös elimistön oma tulehdusreaktio. Joillakin yksilöillä elimistön oma tulehdusreaktio on hyvin voimakas, jolloin parodontiittia voi esiintyä vakava-asteisena jo nuorellakin iällä. Muita altistavia tekijöitä ovat esim. ainoastaan pehmeän ruuan syöminen eli vähäinen pureskelu, lyhytkuonoisuus (hampaiden ahtautuminen, hampaat ovat usein vierivieressä kiertyneessä asennossa), ja viivästynyt maitohampaiden irtoaminen, jolloin myös tapahtuu hampaiden ahtautumista. Parodontiittipotilailla ei välttämättä aina ole hammaskiveä, eli varsinaisesti hammaskivi ei ole parodontiitin aiheuttaja. Karhea ja epätasainen hammaskiven pinta edesauttaa plakin entistä tehokkaampaa kiinnittymistä hampaan pinnalle, joten hammaskivi ja parodontiitti liittyvät siltä osin toisiinsa.
Parodontiitin diagnostiikka
Perusteellinen hammastarkastus on tärkeä osa eläinlääkärillä tehtyä hammashoitoa (tai ”hammaskivenpoistoa”). Kliinisessä hammastarkastuksessa hampaat ja ientaskut (ientaskujen mittaus) käydään läpi yksi kerrallaan ja poikkeavat löydökset, kuten syventyneet ientaskut, hammasmurtumat ja hammaspuutokset, kirjataan ylös. Hammastarkastus täydennetään hammasröntgenkuvauksella, joka on ainoa keino saada tarkastettua myös hampaiden juurialueet. Parodontiitti voi olla hyvinkin salakavala sairaus, koska se voi päästä etenemään pitkälle sellaisilla alueilla jonne ei kunnolla päästä näkemään hereillä tehdyissä tarkastuksissa. Lisäksi suurimmat kudostuhot tapahtuvat usein piilossa ikenen alla, eiväkä ole päälle päin lainkaan havaittavissa.
Kliinisen hammastarkastuksen ja hammasröntgenkuvauksen antaman informaation perusteella tehdään päätökset mahdollisista jatkotoimenpiteistä; onko suussa poistokuntoisia hampaita vai voidaanko tilannetta vielä seurata ja pyrkiä eläinlääkärissä tehdyillä puhdistuksilla ja kotihoidolla pitämään parodontiitti kurissa.
Kuvat 1 ja 2: Oikean alaleuan M1-poskihampaan ientaskun mittaaminen ientaskumittarilla. Etujuuren kohdalla havaitaan 11 mm syvä ientasku. Normaali ientaskun syvyys koiralla on 1-3 mm, (koiran koosta ja hampaan koosta riippuen).
Kuva 3: Röntgenkuva samalta alueelta. P4-väliposkihampaan takajuuren ja M1-poskihampaan etujuuren ympärillä on pitkälle edenneet parodontiittimuutokset. Tulehduksen seurauksena leukaluuta on hajotettu röntgenkuvassa näkyvältä tummemmalta, nuolilla merkityltä alueelta.
Parodontiitin hoito ja ennaltaehkäisy
Tärkein keino ennaltaehkäistä ja hidastaa parodontiitin etenemistä on plakin (ja hammaskiven) määrän pitäminen mahdollisimman vähäisenä. Tehokkain kotikonsti on lemmikin hampaiden harjaaminen, joka tehdään mieluiten päivittäin. Varsinainen hampaiden ja ientaskujen puhdistaminen (hammaskiven- ja plakinpoisto sekä hampaiden kiillotus) tehdään aina anestesiassa eli eläin nukutettuna. Puhdistuksen tuloksen ja hammasterveyden kannalta tärkeimmät alueet ovat ientaskut ja ahtaat hammasvälit, joiden puhdistaminen siten että eläin on hereillä, on mahdotonta. Eläinlääkärissä nukutuksessa tehtävien hammashoitojen tarpeen tiheys on hyvin yksilöllistä; joillekin koirille ja kissoille voidaan antaa suositukset kahden vuoden välein tehtävästä puhdistuksesta ja tarkastuksesta, mutta ongelmallisemmissa tilanteissa tarve saattaa olla jopa 3-4 kk välein. Hammashoitoväleihin vaikuttaa erityisesti yksilöllinen hammasterveystilanne (löydetäänkö tarkastuksessa parodontiittia, kertyykö hammaskiveä herkästi), sekä kotihoidon tehokkuus. Mikäli parodontiitti on jo tuhonnut n. 50 % hampaan kiinnityskudoksesta, on hammas ns. menetetty tapaus ja se täytyy poistaa. Hampaanpoisto parantaa samalla myös tulehduksen, eli ikenen parannuttua tämä kohta suussa on täysin terve.
Mikäli lemmikilläsi todetaan pitkälle edennyttä parodontiittia, hampaanpoistoista ei kannata ahdistua. Parodontiitti paranee hampaanpoistojen myötä 100%:sti. Tavoitteena koirien ja kissojen hammashoidoissa on ennen kaikkea saavuttaa terve ja kivuton suu.
Suun ja hampaiden tarkastusta ja hampaiden harjaamista kannattaa alkaa harjoitella sekä kissoilla että koirilla heti pentuiässä.